Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla, osa 1

"Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi."

Näin alkaa Täällä Pohjantähden alla-trilogian ensimmäinen osa. 1800-luvun lopulla Koskelan Jussi haaveilee oman torpan perustamisesta ja päättää kysyä kirkkoherralta lupaa sen perustamiseen. Jussi saa luvan ja niin hän omin käsin raivaa suon ja rakentaa torpan. Jussi koittaa parhaansa mukaan elättää itsensä maanviljelyllä ja karjalla, mutta pian hän huomaa, ettei se olekaan yhtä ihanaa ja helppoa kuin haaveissa. Jussi joutuu kamppailemaan terveyden, jaksamisen ja luonnon voimien kanssa. Pelko sopimuksen muuttumisesta ja jopa häädöstä pakottaa täysin pappilan armoilla olevan miehen elämään varpaillaan.

Jussi saa Alma-vaimonsa kanssa kolme poikaa: Akselin, Aleksin ja Aukustin. Akselista kasvaa voimakas ja itsepäinen nuori, joka ei ole tyytyväinen torppareiden asemaan. Räätäli Halme on kiinnostunut sosialismista ja hänen kauttaan aate tarttuu kyläläisiin - myös Akseliin. Yksi tavoitteista on saada voimaan laki, joka antaisi torppareille oman maan. Myös naisten asemaa halutaan parantaa. 1900-luvun alku tuo kylään myös oman koulun ja työväentalon.

Olen ollut tietoinen torppareiden asemasta ja Suomen historiasta historiankirjoitusten kautta, mutta Täällä Pohjantähden alla on kuin isku kasvoihin. Fiktiivinen tarina tavallisista torppareista herättää historialliset tapahtumat eloon ja saa miettimään asioita enemmän. Linnan realistinen henkilökuvaus ja katkeralla huumorilla maustetut dialogit tekevät hahmoista persoonallisia ja kiinnostavia. Välillä sai ihmetellä, miten joku tällaisia lausahduksia edes keksii.

Äkäinen, jääräpäinen ja uuttera Jussi ei varmasti ole se kaikista helpoin tai lempein puoliso ja isä, muttei Jussin tunteisiin voi olla samaistumatta. Kyllä ahkeroinnista ja torpan perustamisesta saa olla ylpeä, eikä kukaan sitä saa ottaa pois, kun sen eteen on itse hirveän vaivan nähnyt. Harvoin asetun näin voimakkaasti tiettyjen henkilöiden puolelle. Luonnollisesti tunsin myös vahvaa ärtymystä. Kirjassa oli kuitenkin eräänlainen lämmin ja rempseä tunnelma, joka kantoi loppuun asti. Välillä tarina kävi pitkäveteiseksi ja laaja henkilökattaus hämmensi, mutta loppua kohden henkilöiden välisistä sukulaissuhteista ja ihmissuhdekoukeroista alkoi saada jotain tolkkua. Luin kirjan äidinkielen kurssin vuoksi, enkä kadu valintaani. Tuskin luen muita osia tai Tuntematonta sotilasta lähiaikoina, mutta nämä teokset on lisätty lukujonoon. Ehkä jonain päivänä sitten...

Tällä kirjalla on helppo täyttää kohta 3. suomalainen klassikkokirja, Luulen kuitenkin, että luen sellaisen teoksen myöhemminkin, joten täytän kohdan 8. Suomen historiasta kertova kirja.

Kirjailija: Väinö Linna
Nimi: Täällä Pohjantähden alla, osa 1
Julkaistu: 2006
Alkuperäinen julkaisu: 1959
Sivumäärä: 460

Sjón - Poika nimeltä Kuukivi

"Hänellä on perhosia vatsassa niin kuin silloin, kun hän on asiakkaan kanssa, paitsi että perhoset ovat isompia, niiden siipiväli on pitempi ja ne ovat väriltään mustia kuin ruumisauton samettiverhot."

Poika nimeltä Kuukivi on tarina teini-ikäisestä Máni Steinnistä, joka elää vuoden 1918 Reykjavikissa. Poika tienaa rahaa miesasiakkailta prostituution avulla ja käyttää kaiken rahan elokuvissa käyntiin. Hän katsoo kaikki kaupungissa näytettävät elokuvat ja elää ne todeksi unissaan. Uutisissa puhutaan maailmansodasta ja Katla-tulivuoren purkaus valaisee yötaivaan, mutta vasta Islantiin rantautuva espanjantauti saa kaupungin elämän suistumaan raiteiltaan. Máni Steinnin luoma elokuvien ja kuvitelmien pilvilinna joutuu koetukselle ja kaupungista tulee elämän ja kuoleman, totuuksien ja houreiden, sekä salaisuuksien ja paljastuksien taistelukenttä.

Nyt on pakko kiittää Helmet lukuhaasteen Facebook-ryhmää tämän kirjan suosittelusta! Tuskin olisin koskaan ominpäin tätä kirjaa löytänyt. En vieläkään oikein ole varma, pidinkö kirjasta vai en, mutta lukukokemus oli omalaatuinen ja mieleenpainuva. Tunnelma on toisinaan hyvin unenomainen ja on vaikeaa erottaa, liikutaanko unen, todellisuuden, vai niiden välisessä maailmassa. Kieli vaihtelee kauniista kerronnasta hyvin ronskeihin seksikohtauksiin, joista jälkimmäinen sai ainakin minut heti alussa hieman etääntymään kirjasta, mutta eivät ne enää myöhemmin juurikaan häirinneet. Teksti sisältää painavaa asiaa, mutta se on kerrottu mielikuvituksellisesti ja lukijan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnalle on annettu paljon tilaa. Poika nimeltä kuukivi on fyysisesti pieni, mutta sisällöllisesti suuri. Kaikessa traagisuudessaan kaunis, mutta rosoinen.

Sijoitan kirjan ainakin toistaiseksi haastekohtaan 34, kirja kertoo ajasta jota et ole elänyt. Koen tämänkin kirjan hieman vaikeasti sijoitettavaksi näihin kriteereihin, mutta sitä on ainakin kehuttu eri kirjablogeissa ja joku saattaa laskea Sjónin sanoittamat Björkin kappaleet toiseksi alaksi.

Kirjailija: Sjón
Nimi: Poika nimeltä Kuukivi
Alkuteos: Mánasteinn - Drengurin sem aldrei var til
Suomentanut: Tuomas Kauko
Alkuperäinen kieli: islanti
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Sivumäärä: 152

Stephenie Meyer - Vieras

Vieras on Stephenie Meyerin ensimmäinen teos, joka on suunnattu aikuisille. Hänet tunnetaan parhaiten nuorille suunnatusta Houkutus-kirjasarjasta. Vieraasta tehtiin myös Andrew Niccolin ohjaama samanniminen elokuva vuonna 2013.

Sieluiksi itseään kutsuvat pienet ja moniulokkeiset olennot ovat ottaneet ihmiskunnan hallintaansa kiinnittymällä ihmisruumiiden hermojärjestelmiin. Paljoa niin sanottuja normaaleja ihmisiä ei olekaan enää jäljellä. Kirjan päähenkilö, Sielu nimeltä Vaeltaja, saa itselleen haasteellisemman ihmiskehon, nimittäin ihmisten vastarintaliikkeeseen kuuluneen Melanien. Melanie on vahva, eikä Vaeltaja saa vallattua ruumiin mieltä omakseen, jolloin kummankin tajunta jää elämään. Kehon lisäksi he jakavat tunteet, joiden voimakkuus ja ailahtelevaisuus tuottaa ongelmia kylmäpäisempien ruumiiden hallintaan tottuneelle Sielulle. Tunteet vaikuttavat myös Vaeltajaan. Ei mene kauaa, kun Melanie ja Vaeltaja ovat tehneet aselevon ja lähtevät etsimään miestä, jota he kumpikin syvästi rakastavat ja kaipaavat.

Vieras ei kuulu siihen genreen, jota yleensä olen kiinnostunut lukemaan, joten tuon sivumäärän läpikahlaaminen kertoo kirjasta jotain. Olin ennen kirjan lainaamista kuullut juttuja kyseisestä kirjasta ja sen verran mielenkiintoa herättävältä vaikutti, että päätin kokeilla. Tarina kerrotaan Vaeltajan näkökulmasta minä-kertojana ja seassa on kahden tajunnan välisiä keskusteluita. Alusta alkaen kirja vaikutti ainakin minulle ennalta-arvaamattomalta, enkä siis oikein tiennyt mitä tarinalta tai etenkään lopulta odottaa. Halu saada tietää lisää Sieluista ja kaikesta muustakin tuotti päässäni erilaisia mahdollisia skenaarioita ja sai kääntämään sivun toisensa jälkeen.

Toisaalta välillä tapahtumat kävivät vähän tylsiksi ja liian hempeiksi makuuni, mutta jotenkin tarina rullasi aika hyvinkin eteenpäin. Uskon, että monelle muulle kirja saattaa upota paremmin. En todellakaan luokittelisi Vierasta "aikuisten kirjaksi", vaikka sinä sitä koitetaan esitellä. Välillä upposin syvällisiinkin mietteisiin ja tunteet heilahtelivat useaan suuntaan. Tämä on niitä teoksia, joista en uskalla yhtään enempää kertoa, koska juju tuntuu olevan se tietämättömyys tulevasta. En halua olla ilonpilaaja ja pilata lukukokemusta muilta. 😄

Omalaatuinen Vieras tuntuu vaikealta sijoittaa mihinkään lukuhaasteen listalla, joten laitan sen vain kohtaan 23, käännöskirja.

Kirjailija: Stephenie Meyer
Nimi: Vieras
Alkuteos: The Host
Suomentanut: Pirkko Biström
Alkuperäinen kieli: englanti
Julkaistu: 2009
Alkuperäinen julkaisu: 2008
Sivumäärä: 702

J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne - Harry Potter ja kirottu lapsi

Harry Potter ja kirottu lapsi on J.K. Rowlingin ja John Tiffanyn luoma tarina, jonka Jack Thorne on muokannut näytelmämuotoon. Kirja on siis näytelmän käsikirjoitus. Itse näytelmää on esitetty Lontoossa 2016 heinäkuun lopusta alkaen.

Tarina on suoraa jatkoa Kuoleman varjeluksille. Aikuinen Harry Potter työskentelee taikaministeriössä ja hänellä on Ginnyn kanssa kolme lasta. Harry ei ole päässyt yli kolkosta menneisyydestään, eikä isänä olokaan ole helppoa, etenkään kun hänen pojallaan Albuksella on kovia paineita isän kuuluisuuden takia. Albus ei halua kulkea isänsä polkua. Jottei kirja käsittelisi vain vaikeaa isä-poika suhdetta, liikkuu myös huhuja, että Voldemortilla saattaa olla lapsi...

Tartuin kirjaan innokkaasti, koska olen lapsesta asti pitänyt Harry Potter-kirjoista ja elokuvista. Laiskana naperona tulin lukeneeksi kirjat vain kerran, mutta muistan pitäneeni niistä erittäin paljon ja tarina on jäänyt vahvasti mieleen. Suunnitelmissa on lukea koko sarja jossain kohtaa uudestaan. Minulla oli siis kovat odotukset tästä kirjasta, mutta pia alun jälkeen tajusin, ettei kannata odottaa liikoja. Otinkin sitten rennomman asenteen ja luin teoksen lähinnä Harry Potter-fiilistelynä. Tässä kirja olikin oiva, sillä vanhoja tuttuja hahmoja, tapahtumia ja paikkoja oli paljon. Oli myös mukava saada tietää, mitä hahmoille on tapahtunut vuosien jälkeen. Huumoriakaan ei puuttunut.

Nostalgia ja huvittavat letkautukset eivät kuitenkaan pelastaneet Kirottua lasta siltä tosiseikalta, että se tuntui olevan turha jatko-osa. Hahmot olivat erilaisia (Esimerkiksi Draco Malfoy oli paljon lämpimämmän ihmisen oloinen) ja vanhaa tarinaa sorkittiin liikaa. Vanha tarina laitettiin siis suurinpirtein kokonaan uusiksi. Odotin, että hahmoihin oltaisiin panostettu enemmän ja juoneen olisi keksitty jotain ihan uutta, ei kaukaa haettua lisää vanhaan tarinaan. Toisaalta ymmärrän, että näytelmä on eri asia kuin romaani ja tätä tarinaa on ollut kirjoittamassa useampi henkilö. Monissa kohdissa mietin, että kohtaukset toimimatkin varmaan hyvin näytelmässä ja yritin kuvitella, miltä ne mahdollisesti näyttäisivät. Kirja oli nopealukuinen ja toimintaa oli paljon, joten eihän tämä mikään tuskallinen luettava kuitenkaan ollut. Ei kuitenkaan pääse omalla listallani lähellekään "aitoja ja alkuperäisiä" Harry Potter-kirjoja. Omalla vastuulla kannattaa lukea, muttei tämä ainakaan minun kohdallani varsinaisesti pilannut vanhaa tarinaa.

Helmet 2017- haasteessa tämä menisi useisiin kohtiin, kuten 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 31 (fantasiakirja), 23 (käännöskirja), mutta laitan tämän kohtaan 29, kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisit oppia. Kuka ei haluaisi oppia taikomaan?

Tekijät: J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne
Nimi: Harry Potter ja kirottu lapsi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Cursed Child
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Alkuperäinen kieli: englanti
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Sivumäärä: 446

Ensimmäinen postaus

Tästä se alkaa, nimittäin ihka ensimmäinen blogikokeilu. Ellei sitten yläasteen kuvistunnilla opettajan ohjeistuksella tehtyä testiblogia lasketa.

Olen piakkoin 18 vuotta täyttävä nainen, joka on ajatellut blogin aloittamista jo pitemmän aikaa. Monesti tulee etenkin luetuista kirjoista puhuttua muiden lukutoukkatuttaven kanssa, mutta kummasti asioita hyvistäkin kirjoista unohtuu, kun ei teoksista mitään ylös kirjoita. Tässäpä siis ratkaisu ongelmaan! 

Olen myös mielenkiinnolla lukenut blogeista muiden lukukokemuksia niistä teoksista, jotka olen mahdollisesti lukenut jo tai jotka olen ajatellut tulevaisuudessa lukea. Ehkä minäkin voisin kokeilla?

Blogini tulee todennäköisesti olemaan kirjoihin painottunut, mutta saatan kirjoittaa jostain muustakin, jos pakottava tarve tulee ajatusten purkamiseen. Ei mitään raskaita avautumisia, mutta kenties syvällisiä pohdintoja maailmanmenosta tai vaikkapa kertoilua keikkakokemuksista ja muista itseilleni tärkeistä ja ajatuksia herättäväistä asioista. 

Lukio-piskelun ja muun elämän vuoksi kirjoja tulee luettua valitettavan vähän, mutta luen kyllä, kun se himo iskee ja aikaa riittää. Tänä vuonna ajattelin pyrkiä lukujonossa olevien kirjojen vähentämiseen. (Vaikka niitä lisääntyy sinne paljon tiheämpään tahtiin kuin saan entisiä luettua...) Paljon on minulla klassikkoteoksiakin lukematta, joten postauksia tulee myös vanhoista ja tunnetuista uudempien kirjojen ohella. 

Taidan jättää tämän tekstin tähän. Saa nähdä, mitä täämä projekti tuo tullessaan! 😄