maanantai 20. maaliskuuta 2017
Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla, osa 1
"Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi."
Näin alkaa Täällä Pohjantähden alla-trilogian ensimmäinen osa. 1800-luvun lopulla Koskelan Jussi haaveilee oman torpan perustamisesta ja päättää kysyä kirkkoherralta lupaa sen perustamiseen. Jussi saa luvan ja niin hän omin käsin raivaa suon ja rakentaa torpan. Jussi koittaa parhaansa mukaan elättää itsensä maanviljelyllä ja karjalla, mutta pian hän huomaa, ettei se olekaan yhtä ihanaa ja helppoa kuin haaveissa. Jussi joutuu kamppailemaan terveyden, jaksamisen ja luonnon voimien kanssa. Pelko sopimuksen muuttumisesta ja jopa häädöstä pakottaa täysin pappilan armoilla olevan miehen elämään varpaillaan.
Jussi saa Alma-vaimonsa kanssa kolme poikaa: Akselin, Aleksin ja Aukustin. Akselista kasvaa voimakas ja itsepäinen nuori, joka ei ole tyytyväinen torppareiden asemaan. Räätäli Halme on kiinnostunut sosialismista ja hänen kauttaan aate tarttuu kyläläisiin - myös Akseliin. Yksi tavoitteista on saada voimaan laki, joka antaisi torppareille oman maan. Myös naisten asemaa halutaan parantaa. 1900-luvun alku tuo kylään myös oman koulun ja työväentalon.
Olen ollut tietoinen torppareiden asemasta ja Suomen historiasta historiankirjoitusten kautta, mutta Täällä Pohjantähden alla on kuin isku kasvoihin. Fiktiivinen tarina tavallisista torppareista herättää historialliset tapahtumat eloon ja saa miettimään asioita enemmän. Linnan realistinen henkilökuvaus ja katkeralla huumorilla maustetut dialogit tekevät hahmoista persoonallisia ja kiinnostavia. Välillä sai ihmetellä, miten joku tällaisia lausahduksia edes keksii.
Äkäinen, jääräpäinen ja uuttera Jussi ei varmasti ole se kaikista helpoin tai lempein puoliso ja isä, muttei Jussin tunteisiin voi olla samaistumatta. Kyllä ahkeroinnista ja torpan perustamisesta saa olla ylpeä, eikä kukaan sitä saa ottaa pois, kun sen eteen on itse hirveän vaivan nähnyt. Harvoin asetun näin voimakkaasti tiettyjen henkilöiden puolelle. Luonnollisesti tunsin myös vahvaa ärtymystä. Kirjassa oli kuitenkin eräänlainen lämmin ja rempseä tunnelma, joka kantoi loppuun asti. Välillä tarina kävi pitkäveteiseksi ja laaja henkilökattaus hämmensi, mutta loppua kohden henkilöiden välisistä sukulaissuhteista ja ihmissuhdekoukeroista alkoi saada jotain tolkkua. Luin kirjan äidinkielen kurssin vuoksi, enkä kadu valintaani. Tuskin luen muita osia tai Tuntematonta sotilasta lähiaikoina, mutta nämä teokset on lisätty lukujonoon. Ehkä jonain päivänä sitten...
Tällä kirjalla on helppo täyttää kohta 3. suomalainen klassikkokirja, Luulen kuitenkin, että luen sellaisen teoksen myöhemminkin, joten täytän kohdan 8. Suomen historiasta kertova kirja.
Kirjailija: Väinö Linna
Nimi: Täällä Pohjantähden alla, osa 1
Julkaistu: 2006
Alkuperäinen julkaisu: 1959
Sivumäärä: 460
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)