Vihdoin ja viimein sain luettua tämän kirjan, vaikka Stephen Kingiä olen ennenkin lukenut, ja olen pitänyt kovasti. Kannatti, ehdottomasti. Olen nähnyt kirjaan perustuvan Hohto-elokuvan jokunen vuosi sitten, enkä voi olla vertailematta vähän. Tosin en muista elokuvaa niin selkeästi, että siitä kauheasti viitsisin puhua. Hohto on kenties Kingin tunnetuin teos, ja mielestäni se on ansainnut klassikkoromaanin tittelin.
Alkoholismista toipuva Jack Torrance saa työpaikan vuorilla sijaitsevasta Overlook-hotellista, eikä aiemmista työpaikoista potkut saaneella miehellä ole varaa kieltäytyä. Siispä hän muuttaa vaimonsa Wendyn ja 5-vuotiaan poikansa Dannyn kanssa hotelliin, josta Jackin on määrä huolehtia talven yli. Wendy ja Jack ajattelevat, että perhe pääsisi tulevan talven aikana aloittamaan alusta ja ongelmat unohtuisivat, mutta Danny ei ole niin varma. Poika nimittäin hohtaa, eli hän näkee menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ja Overlookiin liittyvät näyt ovat sangen pahaenteisiä. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että talvisin runsas lumisade eristää Overlookin muusta maailmasta, ja ainoa yhteys ulkopuolelle on vanha radio.
Rakenteellisesti Hohto on ehkä hieman poikkeava verrattuna tyypillisiin kauhukirjoihin. Lukijan eteen läväytetään jo heti alussa se, mikä loppukliimaksissa tulee vastaan. Ainakin itselleni tämä toimi varsin hyvin ja odotuksen vallassa käänsin sivun toisensa jälkeen, Lopussa sain mitä olin kaiken aikaa odottanutkin, ja se oli ehdottomasti teoksen parasta antia. Noin 300 sivua oli melko tahmeaa alkulämmittelyä ja taustojen setvittelyä, mutta taidokas Kingmäinen psykologinen kauhu rakentui hitaasti pala palalta. Toisaalta oli ihan mukavaakin tietää esimerkiksi Wendyn ja Jackin suhteista vanhempiinsa, mutta välillä rupesi vähän kyllästyttämään. Kun pääsi kirjan viimeiselle kolmannekselle, oli kirjaa erittäin vaikeaa laskea alas ja hyytävä tunnelma vei mukanaan.
Kieli on hyvää ja sujuvaa, mutta paikoin vanhahtavaa. Välillä englannista kääntäättömät sanat, kuten drugstore pistävät silmään. Välillä hän-pronominin tilalla on se. Ei kuitenkaan kauhean häiritsevä seikka, mutta kai suomennosta olisi voinut vuosien varrella vähän kehittää?
Mielestäni kirja oli loistava, mutten kuitenkaan suosittelisi ehkä ensimmäisenä henkilöille, jotka eivät genrestä suuremmin perusta tai ole Kingiä lukenut ennen. Voi olla, että aluksi joku muu tuotannosta voisi olla parempi.
Elokuva ja kirja, sekä tarkempia pohdintoja juonesta - älä lue jos et halua juonipaljastuksia!
Jack Nicholsonin roolisuoritus elokuvassa on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten voinut kuvitella Jackia minkään muun näköiseksi, mutten varmasti ole ainoa. Olin hieman yllättynyt, kuinka paljon elokuvassa on ylimääräisiä asioita verrattuna kirjaan. Esimerkiksi legendaarisia kaksostyttöjä ei mainita missään, eikä kirja mässäile verellä. Muistikuvieni mukaan elokuvan Jack oli jo valmiiksi vähän sekaisin ja asiat etenivät nopeasti, mutta kirja panostaa normaalin miehen hitaaseen kehitykseen psykopaatiksi murhaajaksi. Jollain tasolla olisin toivonut hieman enemmän krikettimailalla hutkimista ja sitä mielipuolisuutta tunnelmaa, mutta ehkä se ei kirjassa toimisikaan niin hyvin. Lopun mäiske kyllä huippuudestaan huolimatta herätti samoja ärtymisen tunteita kuin kauhuelokuvat lähinnä poikkeuksetta... Miksi Wendyn oli ihan pakko mennä katsomaan alakertaan vielä uudemman kerran, ja miten hän ylipäätään selvisi noin hyvin vakavien vammojensa kanssa? Ehkä olen vain liian skeptinen... 😀
Lukuhaasteen suoritus jäi näköjään aika säälittäviin lukemiin, mutta olenpa jotain saanut luettua kuitenkin!
Stephen King on tuottelias kirjailija, ja prahaiten tämän laitan kohtaan 37. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Kieli on hyvää ja sujuvaa, mutta paikoin vanhahtavaa. Välillä englannista kääntäättömät sanat, kuten drugstore pistävät silmään. Välillä hän-pronominin tilalla on se. Ei kuitenkaan kauhean häiritsevä seikka, mutta kai suomennosta olisi voinut vuosien varrella vähän kehittää?
Mielestäni kirja oli loistava, mutten kuitenkaan suosittelisi ehkä ensimmäisenä henkilöille, jotka eivät genrestä suuremmin perusta tai ole Kingiä lukenut ennen. Voi olla, että aluksi joku muu tuotannosta voisi olla parempi.
Elokuva ja kirja, sekä tarkempia pohdintoja juonesta - älä lue jos et halua juonipaljastuksia!
Jack Nicholsonin roolisuoritus elokuvassa on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten voinut kuvitella Jackia minkään muun näköiseksi, mutten varmasti ole ainoa. Olin hieman yllättynyt, kuinka paljon elokuvassa on ylimääräisiä asioita verrattuna kirjaan. Esimerkiksi legendaarisia kaksostyttöjä ei mainita missään, eikä kirja mässäile verellä. Muistikuvieni mukaan elokuvan Jack oli jo valmiiksi vähän sekaisin ja asiat etenivät nopeasti, mutta kirja panostaa normaalin miehen hitaaseen kehitykseen psykopaatiksi murhaajaksi. Jollain tasolla olisin toivonut hieman enemmän krikettimailalla hutkimista ja sitä mielipuolisuutta tunnelmaa, mutta ehkä se ei kirjassa toimisikaan niin hyvin. Lopun mäiske kyllä huippuudestaan huolimatta herätti samoja ärtymisen tunteita kuin kauhuelokuvat lähinnä poikkeuksetta... Miksi Wendyn oli ihan pakko mennä katsomaan alakertaan vielä uudemman kerran, ja miten hän ylipäätään selvisi noin hyvin vakavien vammojensa kanssa? Ehkä olen vain liian skeptinen... 😀
Lukuhaasteen suoritus jäi näköjään aika säälittäviin lukemiin, mutta olenpa jotain saanut luettua kuitenkin!
Stephen King on tuottelias kirjailija, ja prahaiten tämän laitan kohtaan 37. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Kirjailija: Stephen King
Nimi: Hohto
Alkuteos: The Shining
Suomentanut: Pentti Isomursu
Alkuperäinen kieli: englanti
Julkaistu: 2013
Alkuperäinen julkaisu: 1977
Sivumäärä: 651
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti